Pääjohtaja Matti Vanhalan lausunto Suomen Pankin tilinpäätöksen johdosta Suomi siirtyy talous- ja rahaliittoon hyvistä lähtökohdista. Taloutemme on vuosikymmenen vaihteen kriisin jälkeen rahataloudellisesti vakautettu, ja talouden rakenne on voimakkaan nousukauden aikana monipuolistunut ja vahvistunut. Rahapolitiikan kannalta siirtyminen talous- ja rahaliittoon on tapahtunut suotuisissa oloissa. Euroopan keskuspankille säädetyn ensisijaisen hintavakaus-tavoitteen ja talouspolitiikan muiden tavoitteiden välille ei ole syntynyt ristiriitaa. Keveä rahapolitiikka on tukenut tuotantoa ja työllisyyttä. Mittava työttömyys on tänä päivänä taloutemme keskeinen ongelma. Työttömyys on juurtunut ja muuttunut pääosin rakenteelliseksi. Ongelma on koko Euroopan laajuinen. Kun lisäksi ennusteet kertovat talouskasvun vaimenevan ainakin vuonna 1999, näkymät suurtyöttömyyden poistamiselle Euroopassa eivät ole lähivuosina lupaavia. *** Euroopan taloudellisessa yhdentymisessä alkoi uusi ajanjakso, kun 11 EU-maata vuoden 1999 alussa muodosti talous- ja rahaliiton, siirtyi yhteiseen rahapolitiikkaan ja otti käyttöön yhteisen rahan, euron. Asema Euroopan talous- ja rahapolitiikan päätök-.senteon ytimessä on Suomen kansainvälisen roolin kannalta uusi ja merkittävä. Talous- ja rahaliittoon liittyy Euroopassa suuria odotuksia sekä aiempaa vakaammasta että vahvemmasta taloudellisesta kehityksestä, mutta myös monenlaisia haasteita.   Valmistautuminen talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen huipentui vuonna 1998. Toukokuun alussa EU:n valtion- tai hallitusten päämiesten muodostama neuvosto päätti, mitkä maat siirtyvät ensimmäisinä rahaliittoon. Pian tämän jälkeen perustettiin Euroopan keskuspankki (EKP) osaksi Euroopan keskuspankkijärjestelmää (EKPJ). Kesän ja syksyn aikana EKP:n neuvosto täsmensi rahapolitiikan päätavoitteen ja teki tarpeelliset päätökset rahapolitiikan strategiasta, välineistä ja tekniikasta. Euroalueella vallitseva hintavakaus ja talouskasvun vaimeneminen ovat mahdollista-neet Euroopan keskuspankin ohjauskoron aloitustason asettamisen hyvin alhaiseksi. Inflaatiota on hidastanut etenkin öljyn ja muiden raaka-aineiden hintojen lasku. Myös lähiajan hintavakausnäkymät ovat suotuisat. Euroalueen rahapolitiikan liikkumavara on vastedes vähäinen. Näin on siinäkin tapauksessa, että talousnäkymät muuttuvat arvioitua heikompaan suuntaan. Korkotaso on nyt hyvin alhainen. Euroalueen oma pohjainflaatio on tuntuvampi kuin alueen yhtenäistetty kuluttajahintaindeksi osoittaa, sillä palvelusektorin hinnat kohoavat tavaroiden hintoja nopeammin. Myös rahamarkkinoiden likviditeetin kasvu on suppean raha-aggregaatin ja luottojen kehityksen mukaan suurempi kuin laveat rahan määrät kertovat. Rahapolitiikan liikkumavaraan vaikuttaa olennaisesti myös finanssipolitiikan kehitys. Kaakkois-Aasiasta vuonna 1997 alkaneen rahoituskriisin leviäminen aiheutti vuonna 1998 suuria häiriöitä kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla. Maailmantalouden kasvunäkymät heikkenivät, ja epävarmuus kasvoi. Vaikka talouskehitys Euroopan ulkopuolella on ollut epävakaata, Yhdysvaltojen ja Euroopan kehitys on ollut monessa suhteessa myönteistä. Suomi siirtyy rahaliittoon varsin hyvässä kunnossa ja hyvin valmistautuneena. Talouden elvyttyä 90-luvun alun syvästä lamasta talouskasvu on ollut viime vuosina selvästi EU-maiden keskimääräistä kasvua voimakkaampaa. Samalla talouden rakenne on monipuolistunut ja vahvistunut. Uudet alat ovat tulleet viennin ja teollisuustuotannon tukipylväiksi. Suuri vaikutus tähän menestykseen on ollut teollisuuden kilpailukyvyn paranemisella. Hintakilpailukyky on maltillisten tulosopimusten ja kilpailun lisääntymisen ansiosta säilynyt. Tekniikan kilpailukyky on merkittävästi kohentunut tutkimus- ja kehityspanostuksen lisäämisen myötä. Teollisuus on myös hyödyntänyt kansainvälistymisellä saavutettavia etuja. Yritysten tuloskehitys on ollut viime vuosina hyvä ja niiden rahoitusasema on merkittävästi vahvistunut.   Myös kotitalouksien asema on kohentunut selvästi, ja kuluttajien luottamus tulevaisuuteen on hyvä viime vuosien suotuisan reaalitulojen kasvun, työllisyyden paranemisen ja velkaantumisen supistumisen ansiosta. Vaikka työllisten määrä ja työpaikat ovat lisääntyneet selvästi, työttömyysaste ei ole kuitenkaan askenut toivotulla tavalla. Tämä johtuu osittain työvoiman tarjonnan kasvusta ja osittain työmarkkinoiden toiminnassa ilmenneistä puutteista. Suuri työttömyys on taloutemme keskeinen ongelma. Määrätietoisella finanssipolitiikalla julkinen talous on saatettu tasapainoon, mutta tuntuva velka on julkisten menojen rasitteena vielä pitkään. Kokonaistuotannon voimakkaan kasvun ja valtiontalouden tasapainottamispyrkimysten vuoksi koko julkisen talouden rahoitusasema vahvistui vuonna 1998 merkittävästi ja muuttui ylijäämäiseksi ensimmäistä kertaa vuoden 1990 jälkeen. Pitkään jatkuneesta nopeasta talouskasvusta huolimatta valtiontalous pysyi kuitenkin edelleen alijäämäisenä. Valtiontalouden rakenteellinen epätasapaino on siten taloutemme toinen keskeinen ongelma lähivuosina. Yksi taloutemme merkittävimpiä saavutuksia on, että hintavakaus on pystytty ylläpitämään jo useita vuosia jatkuneen voimakkaan talouskasvun aikana. Inflaatiouhkia on esiintynyt lähinnä osake- ja asuntomarkkinoilla, mutta ne eivät ole levinneet yleiseksi kustannusten ja hintojen nousuksi. Hintavakauden säilyminen on mahdollistanut kevyen rahapolitiikan. Korot ovat olleet EU-maiden alhaisimpia. Markan kurssi on myös ollut hyvin vakaa suhteessa muihin euroalueen valuuttoihin. Rahapolitiikka on näin tukenut kasvua ja työllisyyttä. Rahataloudellisesti olemme jo parin viime vuoden ajan saaneet kokea niitä hyötyjä, joita rahaliitolta odotetaan. Rahaliittohankkeen vakauttavaa vaikutusta eivät myöskään kuluneen vuoden kansainväliset rahoitusmarkkinahäiriöt ole horjuttaneet *** Suomalaisten pankkien tila on viime vuosina kohentunut ja on nyt yleisesti ottaen suotuisa. Pankkien tulokset ovat olleet hyviä, vakavaraisuus on lisääntynyt ja sijoitukset kansainvälisen pankkitoiminnan suuririskisille alueille ovat pysyneet kohtuullisina. Pankit ovat myös pääsemässä eroon huonotuottoisista kiinteistöomistuksista. Yhteiseen rahaan siirtyminen merkitsee koko rahoitussektorille strategista haastetta muun muassa kilpailun lisääntymisen myötä. Tähän haasteeseen on valmistauduttu pankkisektorin, valtion rahoituslaitosten ja pörssin rakenteellisin järjestelyin. Myös pankkiryhmien sisäiset järjestelyt, talletussuojaan tehty muutos ja eduskunnan pankkitukiponnen kumoaminen selkeyttävät pankkien kilpailuasemaa. Rahaliiton synty merkitsee huomattavia muutoksia Euroopan rahoitusmarkkinoilla. Eurooppaan syntyy laajat, likvidit ja tehokkaat rahoitusmarkkinat. Ne lisäävät rahoituksen tarvitsijoiden ja sijoittajien valinnan mahdollisuuksia, tehostavat rahoituksen välitysprosessia, mutta myös koventavat kilpailua. Arvioidaan, että rahoituksen välitys siirtyy yhä enemmän pankkiluotoista arvopaperimarkkinoille. Vuonna 1998 Helsingin Pörssin osakkeiden markkina-arvo ylitti selvästi bruttokansantuotteen arvon. Laajat ja likvidit yhtenäiset pääomamarkkinat tarjoavat yrityksille mahdollisuuden käyttää nykyistä enemmän suoraa markkinaehtoista rahoitusta. *** Kaiken kaikkiaan Suomen edellytykset siirtyä talous- ja rahaliittoon ovat suotuisat. Inflaatiovauhtimme on EKP:n neuvoston asettaman hintavakaustavoitteen mukainen. Myöskään deflaatio ei uhkaa talouttamme. Kun kasvu- ja inflaationäkymät Suomessakin syksyn mittaan vaimenivat, yhteinen rahapolitiikka sopii varsin hyvin Suomen tämänhetkiseen suhdannetilanteeseen. Yhteinen rahapolitiikka voi merkittävästi edesauttaa vakaan taloudellisen kehityksen turvaamisessa, mutta se ei voi yksin sitä taata. Rahapolitiikka mitoitetaan koko euroalueen lähtökohdista. Se ei voi reagoida maittaisiin tai alueittaisiin erityistarpeisiin. Euroalueen taloudellinen kehitys riippuu olennaisesti kansallisesti hoidetusta finanssipolitiikasta. Rahaliiton oloissa euroalueen kunkin maan finanssipolitiikalla ja työmarkkinoiden toiminnalla on keskeinen rooli vakaan rahatalouden ja vahvan reaalikasvun turvaamisessa. EU-maat ovat sopineet, että finanssipolitiikassa noudatetaan talous- ja rahaliitossa ns. vakaus- ja kasvusopimusta. Tavoitteena on julkisen sektorin budjettiaseman saattaminen lähelle tasapainoa tai ylijäämäiseksi. Tämä sallisi kansallisissa budjeteissa normaalin suhdannekehityksen mukaisen vaihtelun ilman että vakaus- ja kasvusopimuksessa asetettu alijäämärajoite (3 % BKT:sta) ylittyy. Vakaus- ja kasvusopimuksen mukainen finanssipolitiikka tukisi euroalueen vakaata kehitystä yhdessä hintavakauteen tähtäävän rahapolitiikan kanssa. Euroalueen eräissä maissa bruttokansantuotteeseen suhteutettu julkisen sektorin alijäämä on tällä hetkellä vain niukasti alle 3 prosentin rajan eikä rakenteellinen alijäämä ole supistumassa. Taloudellisen kasvun heikkeneminen voi vaarantaa vakaussopimuksen ehtojen täyttämisen. Olisikin tärkeätä, että maissa, joissa alijää-mäehto on vaarassa rikkoutua, jatketaan julkisen talouden tervehdyttämistä. Jos vakaussopimuksen ehtoja ei noudateta, tämä voi johtaa talouspolitiikan uskottavuuden heikkenemiseen ja aikaa myöten myös kireämpään rahapolitiikkaan kuin muuten olisi aihetta. Viime vuosien tasapainottamispyrkimyksistä huolimatta Suomen valtiontalous on edelleen alijäämäinen. Valtiontalouteen kohdistuu lisäksi keskipitkällä aikavälillä useita menoja lisääviä ja tuloja vähentäviä paineita. Menoja aiheuttaa ennen kaikkea väestön ikääntyminen. Tulojen vähennyksiä aiheutuu kansainvälisestä verokilpailusta ja verotuksen yhdenmukaistamisesta sekä verotuksen keventämistarpeesta. Lisäksi budjetin suhdanneherkkyys edellyttää Suomessa vahvempaa perustasapainoa kuin monissa muissa EU-maissa. Hallituksen asettamaa tavoitetta pyrkiä selvään julkisen sektorin ylijäämään on siten pidettävä kannatettavana. Kevään eduskuntavaalien jälkeen aloittavan uuden hallituksen on syytä jatkaa kahden edeltäjänsä ponnistuksia julkisen sektorin rahoitusaseman vahvistamiseksi. Suomen samoin kuin muiden euroalueen maiden suuren työttömyyden vähentäminen sekä valtiontalouden tasapainon palauttaminen edellyttävät myös rakenteellisia toimia, joilla voidaan vähentää julkisia menoja ja lisätä talouden tehokkuutta ja joustavuutta. Rakenteelliset toimet niin Suomessa kuin muissakin euromaissa edistäisivät euroalueen tasapainoisen kasvun, hintavakauden ja rahoitusmarkkinoiden vakauden turvaamista. Työmarkkinoiden ja yritystoiminnan tehokkuutta ja joustavuutta lisäävät uudistukset ovat vakaan talouskehityksen kannalta keskeisessä asemassa. On huolehdittava siitä, että palkka- ja kustannuskehitys on sopusoinnussa hintavakauden kanssa, koska rahaliiton oloissa kustannuspaineet eivät purkaudu niinkään yleisenä hintojen nousuna vaan työllisyyden heikkenemisenä. Erityisesti tulisi kehittää nykyistä joustavampia palkkausjärjestelmiä, joissa otetaan huomioon toimialoittaiset ja yrityskohtaiset erityistekijät, kuten erot tuottavuudessa ja suhdanneherkkyydessä.   Talous- ja rahaliiton alkaessa korot ovat alhaiset ja inflaationäkymät vakaat koko euroalueella. Suomen taloudella on hyvät lähtöasemat. Suomen menestys rahaliiton oloissa riippuu siitä, kuinka tätä vakaata toimintaympäristöä onnistutaan hyödyntämään.  *** Suomen Pankin vuoden 1998 tilinpäätös oli viimeinen ennen rahaliiton alkamista. Yhteiseen rahapolitiikkaan siirtyminen näkyi jo rahamarkkinainstrumenttien vähenemisenä. Loputkin liikkeessä olevista Suomen Pankin sijoitustodistuksista erääntyivät alkuvuodesta 1999. Suomen Pankin taseeseen tulee rahaliiton myötä keskuspankkien välisiä saamisia ja velkoja. Suomen Pankin kirjanpitoperiaatteet ja -tekniikat sekä tasekaava on muutettu yhteneviksi EKPJ:n kanssa vuoden 1999 alusta lähtien. •Suomen Pankin tase 31.12.1998 ja tuloslaskelma 1.1.-31.12.1998 Suomen Pankin Markasta euroon -esite on ilmestynyt. Julkaisua on painettu sekä suomeksi että ruotsiksi. Sitä voi tilata Suomen Pankista sähköpostilla tai puhelimitse (09) 183 2566. Esite on maksuton. Loppukesästä 1997 esitettä on saatavilla myös useimpien pankkien konttoreissa. Alla julkaisu kokonaisuudessaan. ------------------------------------------------------------------------ Toukokuu 1997 EMU-VALMISTELUT ETENEVÄT Euroopan unionin on määrä siirtyä talous- ja rahaliiton EMUn kolmanteen vaiheeseen 1.1.1999. Päätöksen kolmannen vaiheen maista tekee EU-maiden huippukokous toukokuussa 1998. Tätä ennen Suomessa on tehtävä poliittinen päätös osallistumisesta. Hallitus on asettanut tavoitteen, jonka mukaan Suomella pitää olla valmius siirtyä EMUn kolmanteen vaiheeseen 1.1.1999. Rahaliiton toteutuessa EMU-maat saavat yhteisen rahan, euron. Tällöin kansalliset rahat jäävät lopullisesti pois käytöstä viimeistään 30.6.2002. Tämä esite kertoo muutoksista, joita jokapäiväiseen elämään tulee, jos Suomi on mukana EMUn kolmannessa vaiheessa. Se kertoo myös Suomen Pankin roolin muuttumisesta mahdollisessa uudessa tilanteessa. Esite perustuu toukokuun 1997 tietoihin. Keskeiset käsitteet on selitetty sanastossa. ------------------------------------------------------------------------ 1.1.1999 - viimeistään 31.12.2001 •Euro syntyy 1.1.1999. •Markka kiinnitetään euroon 1.1.1999. •Siirtymäkausi. •Markka on yhä ainoa käteisraha. •Euroa voi käyttää tilirahana. Viimeistään 1.1. - 30.6.2002 •Eurosetelit ja -kolikot käyttöön viimeistään 1.1.2002. •Markka ja euro rinnakkain käteis- ja tilirahana. •Markkasetelit ja -kolikot väistyvät vähitellen. •Palkat, eläkkeet, verot ym. maksetaan euroina. Viimeistään 1.7.2002- •Euro on Suomen ainoa virallinen raha. •Kaikki tilit, luotot ym. euromääräisiä. •Markka ei käy maksuksi, mutta säilyttää arvonsa. •Suomen Pankki vaihtaa markkoja vuoteen 2012 asti. ------------------------------------------------------------------------ TAMMIKUUSSA 1999 ALKAA KOLMIVUOTINEN SIIRTYMÄKAUSI Markka pysyy käteisrahana Suomen markka kiinnitetään yhteiseen rahaan eli euroon peruuttamattomasti 1.1.1999. Kiinnittämisen jälkeen markan ja euron vaihtokurssi on kiinteä. Yksi euro vastaa vajaata kuutta Suomen markkaa. Euro jakaantuu sataan senttiin, joten yksi sentti on arvoltaan vajaat kuusi penniä. Kiinnittämishetkestä alkaa siirtymäkausi, jonka aikana totutellaan käyttämään euroa markan rinnalla. Siirtymäkausi ei juuri näy jokapäiväisten raha-asioiden hoidossa. Käteisrahana käytetään yhä yksinomaan markkaa. Myös palkat, eläkkeet, sosiaaliturvaan liittyvät etuudet, verot ja ostokset maksetaan pääsääntöisesti markoissa. Rahan ja omaisuuden arvo pysyy muutoksessa ennallaan. Mihin euroa voi käyttää siirtymäkautena? Tilirahana, esimerkiksi pankkien kautta maksettavissa maksuissa, euroa voi käyttää markan rinnalla. Pankkien ja Suomen Pankin järjestelmät muutetaan siten, että niissä voidaan käsitellä rinnan sekä markka- että euromääräisiä maksuja. EMU-maiden keskuspankit ja pankit siirtyvät käyttämään keskinäisissä toimissaan pelkästään euroa. Koska euron on määrä korvata useiden Euroopan maiden kansalliset rahat, se voi nousta maailmalla yhtä käytetyksi ja tunnetuksi valuutaksi kuin Yhdysvaltain dollari ja Japanin jeni. Siirtymäkautena on vapaus valita Siirtymäkauden perussääntö on, että euroon siirtymiselle ei ole estettä eikä pakkoa. Yksityisillä ihmisillä, yrityksillä ja yhteisöillä on kolmen vuoden ajan vapaus valita, missä vaiheessa ottaa euron tilirahana käyttöön markan rinnalla. Käteisrahana käytetään kuitenkin yksinomaan markkoja, koska euroseteleitä ja - kolikoita ei ole laskettu liikkeeseen. Sopimukset jatkuvat entiseen tapaan Euron käyttöönotto ei vaikuta sopimusten sisältöön. Se ei myöskään anna oikeutta irtisanoa tai muuttaa sopimuksia. Siirtyminen euroon ei siis sinänsä aiheuta tarvetta neuvotella sopimuksia uudelleen. Pankkitalletusten arvo säilyy Pankit jatkavat toimintaansa normaalisti. Pankkitileillä olevien varojen arvo säilyy, ja tileillä olevat rahat pysyvät markkoina. Pankkitilin voi kuitenkin halutessaan muuttaa euromääräiseksi. Yksityisasiakas ei siirtymäkauden aikana käytännössä tarvitse euromääräistä tiliä. Sen sijaan euroalueella kauppaa käyvälle yritykselle eurotili voi olla tarpeen. Euromääräiseltäkin tililtä käteinen raha nostetaan edelleen markkoina, koska euroseteleitä ja -kolikoita ei ole vielä laskettu liikkeeseen. Lainoja ei tarvitse uusia Uudet lainat voi ottaa joko euro- tai markkamääräisinä. Jo olemassa olevien luottojen on määrä jatkua entiseen tapaan. Korkojen jatkuvuus turvataan Viitekorot, joihin esimerkiksi talletukset ja luotot on sidottu, jatkuvat nykyisiä vastaavina korkoina. Nykyisiin viitekorkoihin sidottujen sopimusten ehtojen tulkinta ja jatkuvuus turvataan kansallisin järjestelyin ja lainsäädännöllä. Suomen Pankki lopettaa heliborkorkojen sekä kolmen ja viiden vuoden markkinakorkojen laskemisen viimeistään EMUn kolmannen vaiheen alussa. Sen jälkeen korkoja julkaisevat muut osapuolet, kuten Suomen Pankkiyhdistys. Suomen Pankki on luopumassa myös peruskoron määräämisestä. Pankkien omat primekorot säilyvät edelleen viitekorkoina. Markkatililtä eurotilille ja päinvastoin Siirtymäkautena laskut voi maksaa markka- tai euromääräisinä. Markkamääräiseltä pankkitililtä voi siirtää rahaa eurotilille ja eurotililtä markkatilille. Maksajan ei siis tarvitse miettiä, millainen pankkitili vastaanottajalla on, sillä pankki muuntaa maksun automaattisesti joko markoiksi tai euroiksi vastaanottajan tilin mukaan. Laskemisessa pankki käyttää muuntokurssia, joka on 1.1.1999 kiinnitetty markan ja euron kiinteä vaihtokurssi. Kun markkoina maksettu lasku muunnetaan vastaanottajan tilillä euroiksi, pankki pyöristää summan lähimpään senttiin normaalien pyöristyssääntöjen mukaan. Vastaavasti euroina maksettu summa pyöristetään pankkitilillä markoiksi lähimpään penniin. Pankkiautomaateista saa markkoja Pankkien käteisautomaateista voi nostaa vain markkoja. Laskunmaksuautomaateilla voi maksaa sekä markka- että euromääräisiä laskuja. Pankki- ja luottokortit ennallaan Pankki- ja luottokorttien kelpoisuus säilyy ennallaan: pankkikorteilla voi maksaa kotimaassa ja kansainvälisillä luottokorteilla ympäri maailmaa. Uudet valtion obligaatiot euroissa Uudet valtion obligaatiot lasketaan liikkeeseen euromääräisinä heti siirtymäkauden alusta alkaen. Ennen 1.1.1999 liikkeeseen lasketut markkamääräiset obligaatiot, jotka erääntyvät siirtymäkauden aikana, maksetaan asiakkaille entiseen tapaan markkoina. Arvopaperien kaupankäynti ja noteeraukset Helsingin Arvopaperipörssissä muuttuvat euromääräisiksi siirtymäkauden alussa. Siirtyminen koskee muun muassa osakkeita, merkintäoikeuksia, optiolainoja ja joukkovelkakirjalainoja. Olemassa olevien markkamääräisten arvopaperien nimellisarvojen muuntamisesta euromääräisiksi päätetään myöhemmin. Euroalueen sisällä ei valuuttakurssiriskiä Euroalueen rahojen kiinnittäminen euroon lopettaa niiden valuuttakurssien keskinäisen vaihtelun. Niiden välinen kurssiriski siis poistuu. Euroalueella matkustavan täytyy edelleen muistaa vaihtaa itselleen kansallista käteisvaluuttaa, sillä euroseteleitä ja -kolikoita ei ole vielä laskettu liikkeeseen. Ulkomaanmaksut entiseen tapaan Maksujenvälitys ulkomaille säilyy ennallaan. Maksuja euroalueen maasta toiseen ei siis voi hoitaa samalla tavoin kuin kotimaan tilisiirtoja. ------------------------------------------------------------------------ EUROSETELIT JA -KOLIKOT VIIMEISTÄÄN 1.1.2002 Euro ja markka rinnakkain käteisenä Siirtymäkausi loppuu, kun euromääräiset setelit ja kolikot lasketaan liikkeeseen viimeistään 1.1.2002 koko euroalueella. Euron ja markan rinnakkainen käyttö käteisenä kestää tämän jälkeen enintään puoli vuotta, 30.6.2002 asti. Kansallisella päätöksellä rinnakkaiskäytön aikaa voidaan haluttaessa lyhentää. Eurosetelien ja -kolikoiden tultua käyttöön kaikki raha-asiat voi hoitaa euromääräisinä ja markat väistyvät vähitellen käytöstä. Esimerkiksi pankkiautomaatit muunnetaan euroseteleitä jakaviksi siten, että kaikista automaateista voi nostaa yksinomaan euroja viimeistään 1.7.2002 alkaen. Euroseteleillä ja -kolikoilla voi maksaa kaikissa euroalueen maissa. Palkat, eläkkeet, sosiaaliturvaan liittyvät etuudet, verot ym. maksetaan euroina. Pankit muuttavat automaattisesti kaikki jäljellä olevat markkatalletukset ja -luotot euromääräisiksi viimeistään 30.6.2002. Eurosetelit ovat erikokoisia Setelisarjaan kuuluu seitsemän eriarvoista seteliä. Niiden arvot ovat viisi, kymmenen, kaksikymmentä, viisikymmentä, sata, kaksisataa ja viisisataa euroa. Arvoltaan pienin, viiden euron seteli vastaa vajaata kolmeakymmentä markkaa ja suurin, viidensadan euron seteli vajaata kolmeatuhatta markkaa. Eriarvoiset setelit ovat erikokoisia: setelin koko kasvaa arvon noustessa. Eurosetelit kuvaavat arkkitehtuurin tyylisuuntia Euroopan kulttuurihistorian eri aikakausina. Kahdeksan eriarvoista kolikkoa Metallirahat lasketaan liikkeeseen samaan aikaan setelien kanssa. Käyttöön tulee kahdeksan eriarvoista kolikkoa. Niiden arvot ovat yksi, kaksi, viisi, kymmenen, kaksikymmentä ja viisikymmentä senttiä sekä yksi ja kaksi euroa. Arvoltaan pienin eli sentin kolikko vastaa vajaata kuutta penniä ja arvokkain eli kahden euron kolikko vajaata kahtatoista markkaa. [ Setelien luonnokset 5-50 | 100-500 | kolikot ] ------------------------------------------------------------------------ EURO ON AINOA VIRALLINEN RAHA VIIMEISTÄÄN 1.7.2002 ALKAEN Euroalueen ainoa virallinen raha on euro viimeistään 1.7.2002 alkaen. Kansallisia rahoja, kuten markkaa, ei enää käytetä. Markka säilyttää arvonsa Euroon siirryttäessä markkamääräiset setelit ja kolikot eivät menetä arvoaan. Suomen Pankki vaihtaa markat euroiksi vielä kymmenen vuotta niiden käytöstä poistamisen jälkeen. Alkuvaiheessa vaihdon voi tehdä myös pankeissa. ------------------------------------------------------------------------ EUROOPAN KESKUSPANKKIJÄRJESTELMÄ EKPJ EMI valmistelee EKPJ:tä Keskuspankkien tehtäviin liittyvästä EMUn kolmannen vaiheen teknisestä valmistelusta huolehtivat Euroopan rahapoliittinen instituutti EMI ja kansalliset keskuspankit, kuten Suomen Pankki. EMI perustettiin vuoden 1994 alussa ja se lakkautetaan, kun Euroopan keskuspankki EKP perustetaan vuoden 1998 aikana. EMIn ja keskuspankkien keskeinen tehtävä on laatia konkreettinen suunnitelma siitä, miten Euroopan keskuspankkijärjestelmä EKPJ ja sen ydin Euroopan keskuspankki EKP käytännössä toimivat. Lisäksi EMI pyrkii lujittamaan EU-maiden keskuspankkien yhteistyötä. EMI valmistelee Euroopan keskuspankkijärjestelmän rahapolitiikan strategiaa ja välineitä. EMIssä ja kansallisissa keskuspankeissa työskennellään myös yhteisen maksujärjestelmän luomiseksi. Sen välityksellä pankkien väliset elektroniset maksut kulkevat EU-maissa tehokkaasti ja turvallisesti. EKPJ:n tavoite Euroopan keskuspankkijärjestelmällä on keskeinen rooli EMUn kolmannen vaiheen toiminnassa. EKPJ:n päätavoitteena on pitää yllä hintatason vakautta euroalueella. Hintavakauden ylläpitämiseksi aletaan noudattaa yhteistä rahapolitiikkaa, joka määritellään ja toteutetaan EKPJ:ssä. EKPJ:llä on runsaasti muitakin tehtäviä: se vastaa esimerkiksi rahan liikkeeseenlaskusta, hoitaa osittain jäsenvaltioiden valuuttavarantoa ja huolehtii osaltaan maksujärjestelmien yleisestä toiminnasta. EKPJ on riippumaton. Se ei saa pyytää eikä ottaa vastaan ohjeita EU:n toimielimiltä tai jäsenmaiden hallituksilta. Suomen Pankista tulee osa EKPJ:tä EMUn kolmannessa vaiheessa Suomen Pankki jatkaa toimintaansa kansallisena keskuspankkina ja EKPJ:n osana. Huomattava osa EKPJ:n toiminnoista on tarkoitus hajauttaa kansallisiin keskuspankkeihin, kuten Suomen Pankkiin. Suurin muutos on, että Suomen Pankki ei enää itsenäisesti päätä rahapolitiikasta. Euroalueen rahapoliittiset päätökset tekee Euroopan keskuspankin neuvosto, jossa Suomen Pankin pääjohtaja on mukana. Neuvostoon kuuluvat euroalueen kansallisten keskuspankkien pääjohtajat sekä EKP:n johtokunta. Neuvoston kaikilla jäsenillä on yksi ääni. ------------------------------------------------------------------------ SANASTOA ECU Euroopan valuuttajärjestelmään kuuluva laskennallinen korivaluutta ja EU-maiden virallinen laskentayksikkö. Ecu lakkautetaan 1.1.1999, ja euro korvaa sen yksi yhteen. EKP Euroopan keskuspankki EKP on Euroopan keskuspankkijärjestelmän EKPJ:n ydin. Se perustetaan Frankfurtiin 1998 mahdollisimman pian sen jälkeen, kun EU:n huippukokouksessa on päätetty EMUn kolmanteen vaiheeseen menevistä maista. EKP:n neuvosto päättää euroalueen yhteisestä rahapolitiikasta. EKPJ Euroopan keskuspankkijärjestelmä EKPJ perustetaan EMUn kolmannessa vaiheessa. Sen muodostavat Euroopan keskuspankki ja EU-maiden kansalliset keskuspankit, kuten Suomen Pankki. EKPJ:n päätavoite on ylläpitää hintatason vakautta euroalueella. EMI Euroopan rahapoliittinen instituutti EMI (European Monetary Institute) on Frankfurtissa toimiva EU-maiden kansallisten keskuspankkien yhteistyöelin. Sen päätehtävä on valmistella EKP:n ja EKPJ:n toimintaa. EMI lakkautetaan, kun EKP perustetaan. EMU EMUn eli talous- ja rahaliiton (Economic and Monetary Union) tavoite on edistää EU-maiden taloudellista yhteistyötä ja talouskehitystä. EMU etenee vaiheittain: ensimmäinen vaihe alkoi 1990, toinen 1994 ja kolmannen on määrä alkaa 1.1.1999. Ensimmäinen ja toinen vaihe pyrkivät lähentämään EMUn kolmanteen vaiheeseen osallistuvien maiden talouksia. Kolmas vaihe merkitsee euroalueen yhteisen rahan käyttöönottoa. EU-maat Euroopan unioniin kuuluu 15 maata: Alankomaat, Belgia, Espanja, Irlanti, Iso-Britannia, Italia, Itävalta, Kreikka, Luxemburg, Portugali, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi ja Tanska. Euro (EUR) Euroopan talous- ja rahaliiton kolmannen vaiheen alussa käyttöön tuleva rahayksikkö, euroalueen yhteinen raha. Yksi euro jakaantuu sataan senttiin. Euroalue Euroalue koostuu maista, jotka ovat mukana EMUn kolmannessa vaiheessa ja joissa on käytössä yhteinen raha, euro. Muuntokurssi Kiinteä vaihtokurssi, jolla euroalueen rahat kiinnitetään peruuttamattomasti euroon. Kurssia käytetään muunnettaessa markkoja euroiksi tai euroja markoiksi. Muuntokurssissa on kuusi merkitsevää numeroa. Se ilmaisee aina yhden euron arvon markkoina. Sen tarkkaa arvoa ei ole vielä päätetty. Toukokuussa 1997 ecukeskuskurssi oli 5,85424 markkaa. Primekorko Primekorot ovat pankkiryhmäkohtaisia viitekorkoja. Rahapolitiikka Rahapolitiikan tavoitteena on turvata rahan vakaa arvo. Se pyrkii vaikuttamaan lyhyiden korkojen tasoon ja sitä kautta inflaatioon sekä inflaatio- odotuksiin. Valuuttakurssipolitiikka on osa rahapolitiikkaa. ------------------------------------------------------------------------ Piirrokset: Leslie Quagraine Suomen Pankin tase 31.12.1998 ja tuloslaskelma 1.1.-31.12.1998 ------------------------------------------------------------------------ 11.1.1999 SUOMEN PANKIN TASE 31.12.1998 JA TULOSLASKELMA 1.1.-31.12.1998 TASE Suomen Pankin valuuttavaranto oli vuoden lopussa 51 564 milj. markkaa. EMS-sopimuksen mukainen viimeinen swapsopimus erääntyi 31.12.1998 ja Suomen Pankin ecuihin vaihtamat dollarit ja kulta palautuivat taseeseen. Suomen Pankki siirsi tammikuun 1999 alussa valuuttavarannostaan 4.2 mrd. markkaa Euroopan keskuspankille. Valuuttavaranto pieneni vastaavasti, ja Suomen Pankin taseeseen kirjattiin euromääräinen saaminen Euroopan keskuspankilta. Saamiset rahoituslaitoksilta olivat 82 milj. markkaa. Ne koostuivat joukkovelkakirjalainoista. Velat rahoituslaitoksille muodostuivat pääosin luottolaitosten varantotalletuksista, joita oli vuodenvaihteessa 12 938 milj. markkaa. Suomen Pankin sijoitustodistuksia oli liikkeessä 4 950 milj. markan arvosta. Ne erääntyvät alkuvuodesta 1999. Saamisissa julkiselta sektorilta on valtion metallirahan lunastusvelvollisuudesta johtuva 2 074 milj. markan velka Suomen Pankille. Liikkeessä olevan rahan määrä oli 17 689 milj. markkaa. Suomen Pankin varaukset olivat yhteensä 12 765 milj. markkaa, mistä eläkevarauksen osuus oli 1 690 milj. markkaa. TULOSLASKELMA Kotimaiset korkotuotot olivat 185 milj. markkaa ja kotimaiset korkokulut 349 milj. markkaa. Vastaavasti ulkomaiset korkotuotot olivat 2 529 milj. markkaa ja korkokulut 123 milj. markkaa. Ulkomaisten arvopapereiden korkotuoton lisäksi tuloslaskelmassa esitetään erikseen arvopapereiden kurssierot, joihin on kirjattu myyntivoitot ja -tappiot ja arvopaperisalkun arvostuksen tulosvaikutus. Kurssieroista syntyi voittoa 257 milj. markkaa. Valuuttakurssieroihin on kirjattu valuuttakurssien muutoksista aiheutuneet ulkomaan rahan määräisten saamisten ja velkojen arvonmuutokset sekä valuutanvaihtotuotot nettomääräisinä. Valuuttakurssitappioita kirjattiin yhteensä 1 576 milj. markkaa. Ne johtuivat pääasiassa varantoon sisältyvien valuuttasaamisten arvon muutoksesta. Suomen Pankista annetun lain 30. pykälän mukaisia varauksia kartutettiin 535 milj. markkaa, minkä jälkeen tilikauden tulokseksi muodostui nolla markkaa. Suomen Pankin tuloslaskelmassa on esitetty pankin yhteydessä toimivan Rahoitustarkastuksen toimintakulut erikseen omina erinään. Rahoitustarkastuksen toimintakulut katetaan valvottavilta perittävillä valvontamaksuilla. LIITTEET •Tase 31.12.1998 •Tuloslaskelma 1.1.-31.12.1998