Kun Ilona Rauhala meni ensimmäistä kertaa naimisiin, hän oli 19-vuotias opiskelija. Seurustelu oli alkanut jo Ilonan ollessa 15.
"Jälkeenpäin olen miettinyt, että pitikö sitä naimisiin asti mennä, mutta avoliitto ei ollut silloin minkäänlainen vaihtoehto", pappisperheen tytär kertoo.
Liitto päättyi eroon Ilonan ollessa 23. Suunnilleen samaan aikaan myös Ilonan vanhemmat erosivat. Silloin Ilona tajusi, että elämänpituiset avioliitot ovat ennemmin poikkeus kuin sääntö.
Oivallus jätti häneen varautuneisuuden. Kun hän vuonna 1998 sanoi uudelleen tahdon, hän järkeili, että ero on todennäköisempi vaihtoehto kuin loppuelämän kestävä liitto.
Toki hän toivoi toisin. Hän toivoi, että voisi vanheta yhdessä miehensä kanssa.
Niin ei vaan käynyt. Viisi vuotta sitten mies sanoi, että pistetäänpä tälle hommalle piste.
"Minä en siinä vaiheessa olisi niitä sanoja pystynyt sanomaan, mutta otan yhtä lailla vastuun päätöksestä. Meissä molemmissa oli syynsä siihen, että liitto päättyi. Ja tunnistan kyllä itsessäni ne syyt."
Konkreettisin syy oli se, että aviomies olisi halunnut lisää lapsia, Ilona ei.